lauantai 26. syyskuuta 2009

Suomen kansa.

Suomalaiset, tuo uljas ja raavas yhtenäinen kansa. Suomalainen kulttuuri, suomalainen kauneus, suomalainen luonne, sen oikut ja ilot.

Suomalaiset ovat hauskaa populaatiota, sitä ei tietenkään voi yleistää koska tottahan toki jos sanot jotain yleistävää, niin tyylikkäästi joku käy heti sanaharkkaan että ei voi yleistää.

Suomalaisuus on kaunista, sillä me seuraamme muiden vanavedessä, emmekä voi sitä myöntää sillä meillä on sellainen tahto, ja sen mitä me tahdomme sen me myös saamme, ja se mitä emme saa tai sitä että emme tiedä, niin sitä ei myönnetä vaan kynsin ja hampain siitä pidetään kiinni kunnes on tyylikkäästi hermoraunion parralla TAI!

En puhu TAI LONG, tai muusta ulkomaankulttuurista jos se ei vielä käynnyt selväksi.

Suomalaiset päästävät paineensa ulos sillä tutuimmalla suomalaisella tavalla, no tottakai alkomaholin avulla! Kun teemme pitkää päivää töissä, siellä mikä ei edes kiinnosta, tai kiinnostaa mutta en tiedä miksi tai miten, stressaannun mutta koska olen siinnä jamassa missä olen ja siinnä on turvallista nyt, niin en sitä vaihda. SIKSIPÄ, suomalaisena olen oppinut sen jalontaidon.

Vapaudun kaikesta, unohdan muut ihmiset, käyttäydyn kuin idiootti, sillä minua ei kiinnosta muut ihmiset, ja minulla on täysi oikeutus tähän! Kuka minulle saarnaa siitä, kenellä on oikeus siitä sanoa, saamarin hihhulit! Minä jätän pulloni mihin tahdon, minä huutelen mitä tahdon, ja olen töykeä mitä tahdon, olen maailmanherra!

Ja se mitä muille sanon! "Onhan minulla tähän oikeus, pitää vähän relata välillä että jaksaa, ohoh väsyttääpä hirveästi en kyllä jaksais tehdä töitä näin raskaan viikonlopun jälkeen".

Se että ajattelisin asian ja sen jälkeen unohtaisin ja tekisin muuta niin rentoudunkin näin mukavasti, se on hyväksyttävää ja se pitää opettaa nuorillekin sekä muutenkin.

Mutta jotta tästä ei tulisi totaalista alkomaholi saarnaa niin kerrottakoon, alkoholihan on hyvästä kansalle, sen rajat kuten kaikki tiedämme osaamme, ja jos emme, niin opimme. 

Se että haluamme rajoja, sitä emme halua, me saamme rajat muualta, yhteiskunnasta, perheestä, ystäviltä, universumilta. Mutta tämä on minun lupani päästä rajojen ulkopuolelle, minun oikeuteni tarttua tehdä mitä lystän.

Mutta valta on hauskaa, ja sen me haluamme tuntea sen pienen hetken.

Samalla tavalla, tartun tietokoneeseen, unohdan kaiken ja rentoudun muulla ei ole väliä. Tartun ihmissuhteisiin, hallitsen olen ilkeä ja käytän hyväkseni, se on minun oikeuteni ja minun vaatimukseni.

Se että satutan ihmisiä käytökselläni, lapseni saavat nyt odottaa hetken, äitillä on oikeus relata nyt, otetaan yksi, otetaan toinen, oho! Painu nyt vittuun siitä kakara, en mää sulle sitä tee mitä lupasin.

Mutta monet ihmiset tarvitsevat sitä, ja näin kuuluukin olla, koska muutenhan kaikki olisi aivan liian yksinkertaista ja helppoa, ihmiset tarvitsevat sen pakokeinon ja se on oikeutettua.

Muuten meillä olisi enemmän ja hauskempia psykopaatteja, auttakaa vain silti toinen toisianne iloisesti.

Tämä teksti kumpusi iloisesti kokemastani, ja muutenkin tämänhetkisestä mielentilasta ja monista muista ajatuksista ja kokemuksista.

torstai 24. syyskuuta 2009

Ensimmäinen Virsta.

Näin blogista kertoen ja yleisesti kertoen.


En ole ikinä oikein päässyt suuresti mukaan blogikulttuuriin, se vaikuttaa ihan hauskalta mutta niitä on miljoonia ja laatu vaihtelee niin käytännöllisestä, kuin turhaan vuodattamisene, kuin myös hauskaan sellaiseen.

Kumminkin jotta en voisi sitä tuomita, niin olen pitkän ajan jälkeen päättänyt kokeilla ja ilmaista itseäni sen kautta.

Pyrin puhumaan blogissani ihmisistä, aidosta elämästä, siitä mitä olen kokenut ja näen muualla, ja itsessäni ja ympärilläni. 

Inhimillisyydestä, ja mahdollisesti myös kulttuurissa jossa elämme, myös "taiteesta".

Ihmisissä on niin paljon kerrottavaa sillä niitä on kaikissa muodoissa, ilkeästä ystävällisiin, ja sokeisiin ihmisiin jotka harvemmin näkevät hirveästi eteensä, sekä laajakatseisista ylhäältä katsovista nöyriin ja mukaviin.

Pyrin myös miettimään ja keskustelemaan itseni kanssa, yhteiskunnan muutoksista ja sen käymistä asioista, mutta niin että tästä blogista voi saada myös kiinni ne jotka lukisivat myöhemmin. Tulen myös varmaan lisäämään kuviakin jotka liittyvät aiheisiin tai sitten eivät kuten tämänkin lauseen arvo on todella suuri.

Toivon myös saavani paljon keskustelua aikaan, joten reippaasti kommentoimaan. Myös ihan oikeassa elämässä voi tulla keskustelemaan, ja hyvällä mielellä jakamaan mielipiteitä ja ajattelemaan, ja päättömästi ölisemään.

Se mikä minut saa tämän kirjoittamaan, ja mitä uutta tässä blogissa voi olla?   Uskon kokeneeni elämän paljon aikanani, ja saaneeni paljon näkökulmaa elämään monien rankkojenkin kokemusten ja paikkojen kautta, olen muuttanut monesti elämässäni ja vaihtanut kouluja, sekä ollut niin monen erilaisten ihmistyyppien sekä ryhmien kanssa tekemisissä.  Että luulen kokevani olemaan valmis myös antamaan ehkä sitä kautta ihmisille jotain, puhumalla itselleni tärkeistäkin kanavoimisasioista ja vertaamalla niitä.